6.6.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Savonlinnan RO p. 14.6.1979 oli katsonut selvitetyksi, että Helsingissä rekisteröity yhtiö X oli 15.11.1974 ostanut Savonlinnassa rekisteröidyltä kiinteistöyhtiöltä Y:ltä Varkauden kaupungin V kaupunginosan korttelissa n:o 288 tontin numero 4 vuokraoikeuden ja tontilla olevat rakennukset. Kauppakirjan olivat allekirjoittaneet X:n puolesta yhtiön rautakaupparyhmän johtajana toiminut K ja sanotun ryhmän apulaisjohtajana toiminut L sekä Y:n puolesta yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja A. X:n puolesta oli yhtiön toimitusjohtajana toiminut B antanut K:lle ja L:lle oikeuden allekirjoittaa sanotun kauppakirjan, jossa kauppahinnaksi oli merkitty 850.000 markkaa.

K, L ja A olivat myös 15.11.1974 allekirjoittaneet kaksi muuta erillistä kauppasopimuksiksi kutsuttua kauppakirjaa. Toisella niistä Kiteellä rekisteröity yhtiö Z, jonka hallituksen ainoana jäsenenä A oli ollut, oli myynyt X:n sisaryhtiölle, Kuopiossa rekisteröidylle yhtiölle Ö:lle puolipuhdasta puutavaraa, sekstaa ja US/Kv:tä kauppahinnan määräytyessä siten, että hinnan pohjana olleen myyjän omakustannushinnan lisäksi kauppahintaan oli sisältynyt 200.000 markan voitto. Ö oli joulukuussa 1974 maksanut Z:lle kauppahinnan ennakkona yhteensä 200.000 markkaa. X oli 6.6.1975 hyvittänyt Ö:tä sanotulla 200.000 markalla ja 15.7.1975 mennessä maksanut Z:lle lisäksi 300.000 markkaa kauppahintaa. Esitetyn selvityksen perusteella Z oli kauppakirjan perusteella toimittanut puutavaraa lähetyslistojen mukaan ja toimitusajankohdan hintojen mukaan laskettuna 312.690 markan arvosta saaden siten puutavarakauppasopimuksella hyötyä 187.310 markkaa.

Toisella kauppasopimukseksi sanotulla kauppakirjalla A tai hänen määräämänsä oli sitoutunut ostamaan Ö:ltä rakennusmateriaalia, terästä tai muuta rautakauppatavaraa yhteensä 400.000 markan arvosta kauppahinnan määräytyessä siten, että pohjana olleesta myyjän ostohinnasta ostaja oli saanut 25 prosentin alennuksen. X oli tämän sopimuksen perusteella toimittanut Z:lle 4.12.1974 - 6.9.1976 rakennustarvikkeita 427.160,94 markan arvosta. Sopimuksessa mainittu 25 prosentin alennus oli suoritettu 3.3. - 17.5.1976 Ö:ltä Z:lle laskuttamattomina tavaratoimituksina, joiden arvo myyjän ostohinnoin oli ollut 96.171,40 markkaa.

RO oli edelleen katsonut selvitetyksi, että kahdella viimeksi mainitulla kaupalla oli tarkoitettu maksaa ensiksi selostetun tontin vuokraoikeutta ja sillä olevia rakennuksia koskevan kaupan kauppahintaa siten, että kauppahinta oli todellisuudessa tarkoitettu olemaan ainakin 1.150.000 markkaa eli ainakin 300.000 markkaa suurempi kuin mitä kauppakirjaan oli merkitty.

X:n puolesta oli 18.3.1975 esitetty tontin vuokraoikeuden myyntiä koskeva kauppakirja Varkauden kaupunginhallitukselle vuokraoikeuden siirron merkitsemiseksi vuokrasopimuksista tehtävään luetteloon ja vuokraoikeuden pysyvyyden vakuudeksi mainittuun tonttiin myönnetyn kiinnityksen siirtämiseksi X:lle ja tuolloin kauppakirja oli varustettu verojohtajan antaman todistuksen mukaan 51.000 markan arvosta leimamerkeillä, ilmoittamatta todellista kauppahintaa, jonka mukaisesti kauppakirja olisi tullut varustaa 69.000 markan arvosta leimamerkeillä. X:n hallitus, johon B oli kuulunut, oli 5.6.1975 pitämässään kokouksessa hyväksynyt kerrotun tontin vuokraoikeutta koskevan kaupan.

Mainitut henkilöt olivat tehdessään selostetut kaupat antaneet tontin vuokraoikeutta ja tontilla olevia rakennuksia koskevalle kaupalle, merkitessään kauppahinnaksi 850.000 markkaa, sellaisen oikeudellisen muodon, joka ei ollut vastannut asian varsinaista luonnetta. K, L ja B olivat tahallaan jättäneet suorittamatta valtiolle leimaveroa 18.000 markkaa, kun Varkaudessa olevan tontin vuokraoikeuden siirtoa merkittäessä oli esitetty virheellinen tieto todellisesta kauppahinnasta. Sen sijaan RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että K ja L kauppakirjojen allekirjoittajina ja B kerrotun luvan antajana ja X:n hallituksen jäsenenä noilla toimillaan olisivat olleet avunantajina valtion- ja kunnallisveron pidättämiseen Y:n vuodelta 1974 toimitetussa verotuksessa.

RO oli edellä kerrotun vuoksi ja kun sanottuja veron pidättämisiä, huomioon ottaen rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä törkeinä, samalla kun myös A tuomittiin rangaistukseen, tuominnut verotuslain 56 §:n 1 momentin ja 121 §:n, leimaverolain 16 ja 26 §:n sekä rikoslain 38 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla K:n, L:n ja B:n kunkin törkeästä veropetoksesta 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.12.1980 päättyvin koetusajoin. Lisäksi K, L ja B oli velvoitettu yhteisvastuullisesti A:n kanssa suorittamaan valtiolle pidätetty leimaveron määrä 18.000 markkaa kolminkertaisena eli 54.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 14.6.1979 lukien sekä oikeudenkäyntikuljen korvauksena 400 markkaa ja valtion varoista maksetut todistelukustannukset 377 markkaa.

HO:ssa olivat virallinen syyttäjä ja kaikki tuomitut hakeneet muutosta, syyttäjä paitsi muuta toistaen vaatimuksensa syytettyjen tuomitsemisesta rangaistukseen myös avunannosta törkeään veropetokseen Y:n vuodelta 1974 toimitetun verotuksen osalta sekä tuomitut vaatien rangaistus- ja korvausvaatimusten hylkäämistä.

Itä-Suomen HO p. 21.12.1982 oli katsonut selvitetyn, että K, L ja B olivat, A:n jätettyä Y:n hallituksen ainoana jäsenenä ja yhtiön toimitusjohtajana vuodelta 1974 Savonlinnan verolautakunnalle verotuksen perusteeksi antamassaan yhtiön veroilmoituksessa tahallaan ilmoittamatta kerrotun tontin vuokraoikeuden ja tontilla olevien rakennusten kaupassa saatua tuloa 283.481,40 markkaa ja näin pidätettyä 3.11.1975 päättyneessä verotuksessa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta veroa yhteensä 172.900 markkaa, RO:n päätöksessä kerrotuilla kaupoilla, K ja L kauppakirjojen allekirjoittajina ja B luvan antajana niiden allekirjoittamiseen, tahallaan edistäneet A:n rikosta. B oli kerrotuin tavoin vilpillisesti X:n hallituksen jäsenenä yhtiön puolesta pidättänyt valtiolta leimaveroa 18.000 markkaa. K:n ja L:n, jotka eivät olleet olleet X:n hallituksen jäseniä ja joilla ei ollut ollut päätäntävaltaa asiassa, ei voitu katsoa syyllistyneen tekijöinä kysymyksessä olevaan leimaveron kavaltamiseen. K:n ja L:n viaksi kuitenkin jäi, että he olivat yhdessä A:n kanssa puheena olevan tontin vuokraoikeuden ja tontilla olevien rakennusten kauppaa koskevan kauppakirjan allekirjoittajina tahallaan edistäneet B:n syyksi luettua leimaveron kavaltamista. B:n syyksi luettua leimaveron kavaltamista ei ollut, huomioon ottaen pidätetyn veron määrä sekä rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. Tämän vuoksi HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, samalla kun A tuomittiin rangaistukseen jatketusta rikoksesta, joka käsitti törkeän veropetoksen ja avunannon veropetokseen, tuominnut verotuslain 56 §:n 1 momentin ja 121 §:n 1 momentin, leimaverolain 16 ja 26 §:n sekä rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 ja 2 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla B:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää avunannon törkeään veropetokseen ja veropetoksen, 5 kuukaudeksi sekä muiden B:n kohdalta sovellettujen lainkohtien paitsi rikoslain 7 luvun 2 §:n asemesta saman luvun 1 §:n nojalla K:n ja L:n kummankin yksin teoin tehdyistä avunannoista törkeään veropetokseen ja avunannosta veropetokseen 4 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistukset olivat ehdollisia HO:n päätöksen antopäivästä alkavin ja 31.12.1983 päättyvin koetusajoin. Ehdollinen rangaistus voitiin kunkin tuomitun osalta määrätä pantavaksi täytäntöön, jos he koetusaikana tekivät rikoksen, josta tuomittiin vankeusrangaistus. Korvausten osalta RO:n päätös oli jäänyt pysyväksi.

K, L ja B pyysivät valituslupaa ja hakivat muutosta HO:n päätökseen vaatien vapauttamistaan tuomituista rangaistuksista ja muista seuraamuksista. Edelleen he katsoivat, että ainakin ehdollisten rangaistusten koetusaika tulisi jättää RO:n päätöksen varaan.

Hakijoille myönnettiin valituslupa. Viralliselle syyttäjälle ja Mikkelin lääninverovirastolle varattiin tilaisuus vastata hakemuksiin. Viimeksi mainittu antoi vastauksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Hagman: Sikäli kuin K:n, L:n ja B:n syyksi on luettu avunanto A:n tekemään törkeään veropetokseen olen enemmistön päätöksen perusteluista ilmenevällä kannalla. Totean lisäksi, että HO on katsonut kysymyksessä olevan kaupan todellisen kauppahinnan olleen kauppakirjaan merkityn 850.000 markan lisäksi 283.481,40 markkaa eli yhteensä 1.133.481,40 markkaa. X:n olisi sen mukaisesti tullut, kun sen puolesta oli 18.3.1975 esitetty tontin vuokraoikeuden siirtoa koskeva kauppakirja Varkauden kaupunginhallitukselle siirron merkitsemiseksi asianomaiseen luetteloon ja tonttiin myönnetyn kiinnityksen siirtämiseksi X:lle, varustaa kauppakirja leimamerkeillä kuuden prosentin mukaan kauppahinnasta eli 68.009 markan arvosta. B:n valtiolta pidättämä leimaveron määrä on siten oikeastaan 17.009 markkaa. Näin ollen leimaverolain 100 §:n nojalla valtiolle kolminkertaisena tuomittava leimaveron määrä on 51.027 markkaa, josta määrästä K ja L, jotka ovat tahallaan edistäneet B:n tekoa, sekä B vastaavat yhteisvastuullisesti.

K:n, L:n ja B:n syyksi on HO:ssa luettu avunanto A:n tekemään törkeään veropetokseen RO:n hylättyä tätä koskevan syytteen. Tämä rikos on heidän syykseen luetuista raskain ja aiheuttaa heille vankeusrangaistuksen tuomitsemisen. Näin ollen ja siitä huolimatta, että HO muutoin on alentanut heille tuomittuja rangaistuksia ja muuttanut leimaveron osalta rikosnimikkeen lievemmäksi, heille tuomittujen ehdollisten vankeusrangaistusten koetusaika on, kuten HO on tehnytkin, määrättävä alkamaan HO:n päätöksen antopäivästä.

Edellä esitetyillä perusteilla muutan HO:n päätöstä korvausvelvollisuutta koskevalta osin siten, että velvoitan K:n, L:n ja B:n yhteisvastuullisesti osallistumaan HO:n heille määräämään suoritusvelvollisuuden asemesta A:n lainvoimaisesti suoritettavaksi määrätyn valtiolta pidätetyn leimaveron kolminkertaisen määrän 54.000 markan korvaamiseen valtiolle 51.027 markalla HO:n määräämine korkoineen. Muilta osin jätän asian HO:n päätöksen varaan.

Oikeusneuvos Ådahl oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Hagman.